5.9.1980

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Virallinen syyttäjä oli Loimaan KO:ssa lausunut, että A Loimaalta olevan asunto-osakeyhtiön X:n isännöitsijänä sekä B, C ja D yhtiön johtokunnan jäseninä olivat toimikautenaan 1975 laiminlyöneet huolehtia siitä, että yhtiön piha-alueella valaisemattomalla paikalla ollut autojen pysäköintipaikalle vievä ajosyvennys oli ollut asianmukaisella kaiteella suojattu, seurauksin, että piha-alueella 23/12 1975 pimeän aikana kävelleet M ja N olivat pudonneet ajosyvennykseen ja M saanut ruumiinvammoja, joita ei voitu pitää vähäisinä. Sen vuoksi virallinen syyttäjä oli vaatinut A:n, B:n, C:n ja D:n tuomitsemista rangaistukseen ruumiinvamman tuottamuksesta ja vaaran aiheuttamisesta.

M ja N olivat asianomistajina kuultuina yhtyneet syytteeseen ja vaatineet A:n, B:n, ja C:n ja D:n velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan heille korvaukseksi, M, joka pudotessaan ajosyvennykseen oli myös saanut vammoja, sairauskuluista 1 207 markkaa 95 penniä, pysyvästä invaliditeetista 50 000 markkaa, kivusta ja särystä 3 000 markkaa sekä työkyvyn markkaa sekä työkyvyn alenemisesta sairausajalta 5 000 markkaa ja N työansion menetyksestä 3 785 markkaa 57 penniä, sairauskuluista 1 579 markkaa 75 penniä, pysyvästä invaliditeetista 10 000 markkaa sekä kivusta ja särystä 3 000 markkaa, kaikki määrät korkoineen vaatimusten esittämispäivästä 9/11 1976 lukien, sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Lisäksi M ja N olivat asunto-osakeyhtiötä vastaan vireille panemassaan ja KO:n rikosjutun kanssa yhdessä käsiteltäväkseen ottamassaan kanteessa edellä selostetuilla perusteilla vaatineet myös yhtiön velvoittamista suorittamaan heille esittämänsä korvausmäärät korkoineen ja korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Kuultuaan A:ta, B:tä, C:tä ja D:tä syytteestä ja korvausvaatimuksista sekä yhtiötä kanteesta KO p. 8/2 1977 oli lausunut selvitetyksi, että A, B, C ja D olivat, toimiessaan A asunto-osakeyhtiön X:n isännöitsijänä sekä B, C ja D yhtiön hallituksen jäseninä, jättäneet huolehtimatta siitä, että yhtiön Loimaan kaupungissa omistaman asuin- ja liiketalon piha-alueella oleva maanpinnan alapuolelle johtava autojen ajosyvennys huonosti valaistulla paikalla olisi varustettu suojakaiteella, mistä oli ollut seurauksena, että M ja N 23/12 1975 olivat piha-alueella kävellessään pudonneet syvennykseen ja loukkaantuneet, N:n saadessa kantaluun murtuman, jota vammaa ei ollut pidettävä vähäisenä. Lisäksi KO oli lausunut selvitetyksi, että N:lle ja M:lle sanotusta loukkaantumisesta aiheutunut, N:lle, kun hän oli ollut loukkaantumisen johdosta työkyvyttömänä 31/5 1976 saakka, menetettynä työansiona 3 785,57 markan ja sairauskulujen osalta 866,65 markan määräinen vahinko sekä M:lle todetun 50 prosentin invaliditeetin tai että hänen työkykynsä olisi loukkaantumisen johdosta alentunut.

KO oli sen vuoksi ja koska M ja N olivat pimeän aikana vieraan talon piha-alueen kautta yrittäneet oikaista mennäkseen Loimaan kaupungin torille eivätkä olleet käyttäneet yleisön kulkemiseen tarkoitettuja katuja ja he siten myös varomattomuudellaan olivat osaltaan myötävaikuttaneet vahingon syntymiseen, vahingonkorvausta sovitellen ja hyläten vaatimukset muutoin, sekä soveltaen rikoksen tekoaikana voimassa ollutta, lievempää lopputulokseen johtavaa rikoslain 2 luvun 4 §:ä, tuominnut A:n, B:n, C:n ja D:n rikoslain 44 luvun 11 §:n, 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla, kunkin yhdellä teolla tehdyistä vaaran ja ruumiinvamman tuottamuksesta sakkorangaistukseen sekä velvoittanut heidät ja asunto-osakeyhtiön yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvaukseksi, N:lle puolet tälle aiheutuneesta vahingosta eli yhteensä 8 326 markkaa 11 penniä ja M:lle puolet tälle aiheutuneesta vahingosta eli 6 markkaa 50 penniä, molemmat määrät 5 prosentin korkoineen laskettuna 9/11 1976 lukien ja korvaukseksi N:lle ja M:lle yhteisistä oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi katsotut 5 500 markkaa.

Turun HO, jonka tutkittavaksi M ja N sekä A, B, C, D ja asunto-osakeyhtiö olivat saattaneet jutun, p. 2/4 1979 oli tutkinut sen; ja koska oli näytetty, että M oli pudotessaan yhtiön piha-alueella olevaan ajosyvennykseen saanut iskuvamman vasempaan kantapäähänsä, hiertymävamman oikeaan polvenseutuunsa sekä loukannut oikean olkanivelensä, että vammat olivat aiheuttaneet ennestään reumatautia sairastaneen M:n pysyvän invaliditeetin pahenemisen 10 prosenttiyksiköllä ja että M:lle oli putoamisen johdosta aiheutunut sairauskuluja 812 markkaa 85 penniä, ja koska N:lle oli näytetty aiheutuneen sairauskuluja 666 markkaa 65 penniä sekä kun kohtuullisina korvauksina oli pidettävä M:n pysyvästä invaliditeetista ko. vammojen osalta 4 200 markkaa ja kivusta ja särystä 1 000 markkaa, ja kun M ja N olivat omalla tuottamuksellaan KO:n mainitsemalla tavalla myötävaikuttaneet vahinkojen syntymiseen ja korvausta muulta paitsi kipua ja särkyä koskevalta osalta niin ollen soviteltiin KO:n tekemällä tavalla, HO oli, muuttaen KO:n päätöstä, korottanut maksettaviksi tuomitut korvaukset N:n osalta 9 226 markaksi 11 penniksi ja M osalta 3 506 markaksi 42 penniksi, kumpikin määrä KO:n mainitsemine korkoineen.

A, B, C ja D sekä asunto-osakeyhtiö pyysivät oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n päätökseen ja lupahakemukseensa sisällyttivät muutoksenhakemuksen.